EN OSAA OLLA NIIN KUIN NAINEN

 

"En osaa olla niin kuin nainen

 

Minä en osaa olla siveä ja sievä

henkiä heikon astian huokauksia

taipua tuulessa tahtoa vailla.

En pysty peittämään puhettani

puuteriin

laventelin tuoksuun

vanhojen pitsien kahinaan."

 

 

Tuli mieleen nämä alkusäkeet tästä Satu Hassin runosta, kun löysin merkkilaukustani tämän korvapuustin jämän. 

Ei ole meikästä hienoksinaiseksi, kun on taipumusta tällaisiin mokiin.

PALUU BLOGIIN

 

Nyt kyllä alan tai tarkemmin sanoen palaan tänne blogiin päivittämään elämääni.

Eläkeläistymiskiireiden alettua jäi Ritan huone huonolle tolalle ja nyt on opeteltava uusiksi moni tekninen taito, kun blogin asetukset yms ovat muuttuneet tai unohtuneet. Olisiko siis aika kääntää uusi sivu; hiljentää hieman työtahtia ja keskittyä enempi kotipuuhiin ja itseensä?

 

 

Meillä Keski-Pohjanmaalla on pitkät perinteet pääsiäsikokkojen polttamisesta. Itselläni on niistä mieluisaa kokemusta hamasta lapsuudesta. Ja edelleen joka vuosi jatkuu pääsiäisperinne kokkotulilla.

KUVA Johannes Karhula

KEVÄTREISSU MÜNCHENIIN

Toukokuinen kevätreissu Müncheniin osoittautui odotettua onnistuneemmaksi, kun säästyimme sääennusteen pahalta keliltä ja lumisateelta. Kaupunki on tullut tutuksi jo kolmelta aikaisemmalta kerralta. Hurmaannuimme muutama vuosi sitten heti ensikosketuksesta  Müncheniin, vaikkakin vain pikaisella läpikulkukierroksella. Toissa vuonna Münchenissa ollessamme, sää oli surkea, mutta lämpimästi pukeutuneina ja sateenvarjoin varustettuina selvittiin hyvin. Viime vuonna (vain facessa) taas saimme nauttia mahtavasta kesäsäästä. Tuntuupa siltä, että München tulee olemaan meidän kevätreissun kohde jatkossakin, sen verran se on vakuuttanut meidät mukavuudella ja viihtyisyydellään. Se on myös matka-aikataulujen ja lentoaseman suhteen helppo kohde.

Yleensä jos mesta osoittautuu mieleiseksi, matkaamme sinne uudelleen jopa useammin. Münchenin kanssa on käynyt juuri näin ja siksipä suuntasimme jälleen tänäkin vuonna sinne, nyt neljäs kerta. Myös Mercure-hotellin kohdalla kaikki on toiminut kiitettävästi. Ja se sijaitsee aivan kaupungin keskustassa, lähellä Marienplazin aukiota. Se palvelee hienosti meikäläisten tarpeita; joka paikkaan pääsee kävellen tosi vaivattomasti.

              
Lento sujui ongelmitta ja saavuttiin ajallaan Müncheniin. Lentoasemalta vielä metrolla 40 minuuttia perille. Aina yhtä ihanaa kiivetä sitten maan alta kadulle Marienplatzille ihmiskuhinan keskelle.
Hotellihuoneessa tovin jalat vaakatasossa viipyen virkistyttiin. 

Kierreltyämme kaupungilla hämärtyvässä illassa, päädyimme illalliselle upeaan Augustineriin, totta kai! Kotomaassa ei koskaan tulisi mieleenkään tilata kotitekoisia lihapullia, mutta täällä ovat niin herkullisia. Istuttiin samassa pöydässä kahden saksalaisen miehen kanssa ja skoolattiin olutlasit yhteen. Mukava oli tunnelma tässä mestassa.

Augustiner on kyllä kuvauksellinen ja elämyksellinen paikka
Aika pian illallisesta oltiin kypsiä petiin, aamuvarhaisesta kun oltu liikkeellä.

Lauantai yllätti ihanalla auringolla ja lämmöllä. Sääennusteen mukaan kun oli luvattu sadetta koleaa.

Hätäilin heti perjantaina hotellimme kulman takana olevaan outlettiin. Siellä olikin melko "rauhallista" ja asiointi vaivatonta. Isäntä häipyi omille teille Galeria Kaufhofiin.

Lauantainapa asiointi ei sitten sujunutkaan yhtä helposti. Liike oli asiakkaita täynnä aivan aamusta ja kassajonot kymmeniä metrejä! Luovutin hyvilläni.

 Outletlöytöjä...

Täällä myös kiva käydä CD-levyjä ostamassa. Laaja valikoima kaikenlaista musiikkia edullisesti.

Marienplatzin aukiolla on paljon kirkkoja, poikettiin muutamassa. Meitä onnisti, satuimme sopivaan saumaan S.T. Michaelin kirkkoon ja saimme kuulla mahtavaa musiikkia.

 Lauantaina keli oli kiva kartsalla kiertelyyn. Ihmisiä oli valtavasti liikkeellä. Kaikki terassit ja katukahvilat olivat tupaten täynnä. Onnistuttiin saamaan pöytä kahdelle.

Paikalliset poliisit olivat kunnostautuneet ja esittelivät työtään mm tällä kauniilla ja komealla…

 

Kadunvarren katusoittajan soittopelin äärellä... Ystävällinen mies, kyseinen pianotaiteilija, kehoitti isäntää istumaan ja soittamaan, että saa kunnon kuvan.  Ralph Kiefer

Ihana kohtaaminen lauantaina tämän pariskunnan kanssa Galeria Kaufhofin tavaratalossa. Ihastelin heidän asujaan ja kysyin saada kuvata facebookiini. Siinä sitten kivaa juttua kehkeytyi. Kertoivat Münchenissa meneillään olevan kulttuuriviikon, jolloin eri kirkoissa ja muissa julkisissa paikoissa monenlaisia ilmaisesityksiä, suosittelivat. Kerroimme huomanneemmekin tämän. Kun totesin musiikkimakumme ulottuvan klassisesta – jazziin, nyökyttelivät innoissaan ja mies lisäsi vielä - country music too! Siinä sitten peukkuteltiin. 

Lauantai ja sunnuntai iltana syötiin vähä fiinimmässä paikassa,  Ratskellerissa.

 

Porsaan potkan lisukkeena perunaa ja kypsennettyä punakaalia, herkullista. Pieni olut ruuan kanssa ja isännälle puolikas, hyvää. Aina ei jaksettu niitä. Saksalaiset sen sijaan kyllä, juovat ruokajuomana ja sitten vielä toiset päälle...huh

                                                                                                                                              .

Sunnuntaina sää alkoi muistuttaa ennusteita ja oli tosi kylmää. Ei kun vaatetta ylle enempi. Lunta ei sentään. Lähettiin päiväkävelylle vähän toiselle päin, missä viime keväänäkin käytiin.

Nyt päästiin sisäpihaan...

Tästä saavuttiinkin perille Orlandon edustalle. Aikeena oli käydä tuolla huippuravintolassa ja muassa oli juhlallisempaa mekkoa, mutta kun niin kylmä. Jospa ensi keväänä sitten.

Kerään aina matkalla ollessa hotellin vastaanotosta kaikenlaista infoa kaupungin nähtävyyksistä ja ajankohtaisista kulttuuritapahtumista. Nyt lykästi löytyä aivan läheltä tällainen tapahtuma. Kokkolan Kokkotar klubiin kuuluvalle oikein passeli paikka.Yöklubi oli tosi Hienossa hotellissa. Ja Illan hyväntekeväisyystapahtuma oli erittäin mielenkiintoinen ja mukava kokemus.

Prosecco-kuohuviinistä Hugo-drinkki. Ja vihreänä mausteena nokkosen lehtiä!

Hyvin nukutun yön ja maittavan aamiaisen jälkeen koitti kotimatka maanataina. Kolme päivää Münchenissa tuntui hurahtaneen liian joutuin. Mutta otetaanpa uusiksi taas ensi keväänä!

HELSINGIN REISSU

                                                    KUVA Laiza K

- Katso silmillä äläkä vain brändiä, toppuutteli tytär, kun haikailin Villeroy & Bochin pääsiäisaiheisia ale-eriä stockan taloustavaraosastolla. Parhaimmillaan äidin ja aikuisen tyttären suhde kestää kyllä välillä myös roolien uudelleenjaon ja lapsen ottaa vaihteeksi kasvattajan roolin. Tytär on usein aikaisemminkin kyseenalaistanut jäykistyneiksi havaitsemiaan näkemyksiäni. Kritiikki ei ole koskaan tuntunut pahalta vaan toiminut paremminkin vapauttavana sysäyksenä luopua noista pieniksi riippakiviksi muodostuneista asioista ja asenteista. Mikä lie minussa, yleensäkin meissä ihmisissä, piilevä epävarmuus omasta arvosta muiden silmissä? Sekö se saa palvomaan brändejä ja trendejä, pönkittämään heikkoa itsetuntoa, peittämään omaa vajavaisuuden tunnetta?

PAALUTUSTA

-  Älä ala paaluttamaan, kuluu tiukka vastaus, kun ehdotan miehelle vaikkapa pientä pääkaupunkimatkaa tai osallistumaan johonkin kotikaupungissa pidettävään tapahtumaan. Mies ei pidä buukatusta almanakasta alkuunkaan. Lomamatkat yms liput hankitaan sitten viimehetkellä…

- Katsotaan nyt, kyllä me vielä…lupailullaan saa usein ideani teilatuksi. Vaan ei tepsi enää samoin lupailut kuin nuorna ollessain, kun uskoin todella tarkoittavan totta. Viime vuosikymmenen olenkin jo oppinut pitämään pintani, saamaan ”tahtoni läpi” ja järjestymään halajamiani asioita. Onneksi nämä voimistuneet tahdonilmaisuni ja aloitteelliset hankkeeni eivät ole kuitenkaan aiheuttaneet mitään ikäviä avio-ongelmia.

Pakko tämä yllä oleva prologi, jotta tulisi ymmärretyksi minkälaisesta käänteestä kohdallaan kyse.

Kävi nääs niin, että mies alkoikin itse ”paaluttaa”, hankki hyvissä ajoin lentoliput ja majoituksen keväälle erääseen Keski-Euroopan kauniiseen kaupunkiin sekä lisäksi vielä matkat ja majoituksen jokasyksyiseen rantalomakohteeseemme. Ei syytä huoleen miehen mielenliikkeistä, koska vetonsa oli kyllä hintansa fäärti, lennot ja hotelliyöpymiset sangen edulliset. Lentovarausten yhteydessä tavataan varata aina myös hotelli, mutta mikäli  mahdollista, maksaa yöpymiset vasta perille päästyä.

Viime keväänä pääsimme käymään kolmen vuorokauden matkalle Mücheniin ja nyt se näyttää toteutuvan toistamiseen toukokuussa, ihanaa! Varasimme nytkin samaisen hotellin, keskeiseltä paikalta kaupungin ydintä. Olivat viimekevään asumiskokemukset siellä sen verran hyvät, että sinne haluttiin. 

Espanjan  Costa del Solin alueella on tullut lomailtua 90-luvulta alkaen. Ja viimevuosin Torremolinoksessa ja sielläkin samassa huoneistohotellissa jo muutamia kertoja. Syksyn rantaloma siellä jälleen. Tulevan matkan tuntu tulee olemaan varmaan erilainen ja sitä voi kutsua ”viimeiseksi lomaksi”, koska vuoden lopussa jään eläkkeelle.

MINÄKÖ NARSISTI

                                                                      KUVA 

Asialehden kolumnisti kirjoittaa sosiaalisessa mediassa ilmenevästä narsismista ja viittaa arvostettuun ulkomaiseen akateemiseen aikakauslehteen. Äkkiseltään sisälläni viihtyvä pikkutyttö minussa säpsähtää, kyyristyy häpeissään ja epäilee tehneensä jotain väärää. Mutta niin myös minussa vallalla oleva valpas aikuinen on heti puolustamassa heikompaa ja saa lapsen minussa pian rauhoitetuksi.

Olen usein omalla kohdallani miettinyt mahdollisia vaikuttimiani olla mukana sosiaalisessa mediassa, paljastaa henkilökohtaisia asioita ja tekemisiä kuvien kera. Onko se on narsismia, positiivisen palautteen kerjäämistä? Jos niin, vahingoitanko sillä jotakin, itseäni?

Niin, tuo aikuinen minussa puolustaa tuota pikkuista minussa ja neuvoo sitä luottamaan itseensä ja kanssaihmisiin kuten tähänkin asti. Se kannustaa jakamaan edelleenkin itsestään iloa ja myönteisyyttä. Se kiittää myös myötäelämisestä, lohduttamisesta kuin myös yhteiseen iloon yhtymisestä täällä some-maailmassa kuten tavallisessakin.

LUUSERITUNTEMUKSISTA LUOVUUTEEN

Pientä levottomuutta,  tyytymättömyyttä ja saamattomuuden tunnetta…mutta samalla voimakas halu tehdä jotain…jotain… Tuttu tunnetila, monesti aikaisemminkin koettu; jostakin turhautumisen kautta etenevästä prosessista luovaan vaiheeseen. Ikääntymisessä on etunsa, tulee itsensä kanssa tutummaksi - oppii ymmärtämään tunteitaan. Enää ei ahdistu kuten nuorempana omasta levottomuudestaan ja luuserituntemuksistaan. Eilen tuli ulkoiltua parisen tuntia, nauttittua lumisesta talvimaisemasta ja kevätauringosta. Koin jo kutkuttavaa tunnetta, etenemistä luovaan tekemisen vaiheeseen.