lauantai 14. huhtikuuta 2018

HELSINGIN REISSU


                                                    KUVA Laiza K


- Katso silmillä äläkä vain brändiä, toppuutteli tytär, kun haikailin Villeroy & Bochin pääsiäisaiheisia ale-eriä stockan taloustavaraosastolla. Parhaimmillaan äidin ja aikuisen tyttären suhde kestää välillä myös roolien uudelleenjaon ja lapsen ottaa vaihteeksi kasvattajan roolin. Tytär on usein aikaisemminkin kyseenalaistanut jäykistyneiksi havaitsemiaan näkemyksiäni. Kritiikki ei ole koskaan tuntunut pahalta vaan toiminut paremminkin vapauttavana sysäyksenä luopua noista pieniksi riippakiviksi muodostuneista asioista. Mikä lie minussa, yleensäkin meissä ihmisissä, piilevä epävarmuus omasta arvosta muiden silmissä? Sekö se saa palvomaan brändejä ja trendejä, pönkittämään heikkoa itsetuntoa, peittämään omaa vajavaisuuden tunnetta?



lauantai 3. maaliskuuta 2018

PAALUTUSTA



-  Älä ala paaluttamaan, kuluu tiukka vastaus, kun ehdotan miehelle vaikkapa pientä pääkaupunkimatkaa tai osallistumaan johonkin kotikaupungissa pidettävään tapahtumaan. Mies ei pidä buukatusta almanakasta alkuunkaan. Lomamatkat yms liput hankitaan sitten viimehetkellä…
- Katsotaan nyt, kyllä me vielä…lupailullaan saa usein ideani teilatuksi. Vaan ei tepsi enää samoin lupailut kuin nuorna ollessain, kun uskoin todella tarkoittavan totta. Viime vuosikymmenen olenkin jo oppinut pitämään pintani, saamaan ”tahtoni läpi” ja järjestymään halajamiani asioita. Onneksi nämä voimistuneet tahdonilmaisuni ja aloitteelliset hankkeeni eivät ole kuitenkaan aiheuttaneet mitään ikäviä avio-ongelmia.

Pakko tämä yllä oleva prologi, jotta tulisi ymmärretyksi minkälaisesta käänteestä kohdallaan kyse.
Kävi nääs niin, että mies alkoikin itse ”paaluttaa”, hankki hyvissä ajoin lentoliput ja majoituksen keväälle erääseen Keski-Euroopan kauniiseen kaupunkiin sekä lisäksi vielä matkat ja majoituksen jokasyksyiseen rantalomakohteeseemme. Ei syytä huoleen miehen mielenliikkeistä, koska vetonsa oli kyllä hintansa fäärti, lennot ja hotelliyöpymiset sangen edulliset. Lentovarausten yhteydessä tavataan varata aina myös hotelli, mutta mikäli  mahdollista, maksaa yöpymiset vasta perille päästyä.






Viime keväänä pääsimme käymään kolmen vuorokauden matkalle Mücheniin ja nyt se näyttää toteutuvan toistamiseen toukokuussa, ihanaa! Varasimme nytkin samaisen hotellin, keskeiseltä paikalta kaupungin ydintä. Olivat viimekevään asumiskokemukset siellä sen verran hyvät, että sinne haluttiin. 



Espanjan  Costa del Solin alueella on tullut lomailtua 90-luvulta alkaen. Ja viimevuosin Torremolinoksessa ja sielläkin samassa huoneistohotellissa jo muutamia kertoja. Syksyn rantaloma siellä jälleen. Tulevan matkan tuntu tulee olemaan varmaan erilainen ja sitä voi kutsua ”viimeiseksi lomaksi”, koska vuoden lopussa jään eläkkeelle.

torstai 22. helmikuuta 2018

MINÄKÖ NARSISTI


                                                                      KUVA 

Asialehden kolumnisti kirjoittaa sosiaalisessa mediassa ilmenevästä narsismista ja viittaa arvostettuun ulkomaiseen akateemiseen aikakauslehteen. Äkkiseltään sisälläni viihtyvä pikkutyttö minussa säpsähtää, kyyristyy häpeissään ja epäilee tehneensä jotain väärää. Mutta niin myös minussa vallalla oleva valpas aikuinen on heti puolustamassa heikompaa ja saa lapsen minussa pian rauhoitetuksi.

Olen usein omalla kohdallani miettinyt mahdollisia vaikuttimiani olla mukana sosiaalisessa mediassa, paljastaa henkilökohtaisia asioita ja tekemisiä kuvien kera. Onko se on narsismia, positiivisen palautteen kerjäämistä? Jos niin, vahingoitanko sillä jotakin, itseäni?

Niin, tuo aikuinen minussa puolustaa tuota pikkuista minussa ja neuvoo sitä luottamaan itseensä ja kanssaihmisiin kuten tähänkin asti. Se kannustaa jakamaan edelleenkin itsestään iloa ja myönteisyyttä. Se kiittää myös myötäelämisestä, lohduttamisesta kuin myös yhteiseen iloon yhtymisestä täällä some-maailmassa kuten tavallisessakin.

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

LUUSERITUNTEMUKSISTA LUOVUUTEEN








Pientä levottomuutta,  tyytymättömyyttä ja saamattomuuden tunnetta…mutta samalla voimakas halu tehdä jotain…jotain… Tuttu tunnetila, monesti aikaisemminkin koettu; jostakin turhautumisen kautta etenevästä prosessista luovaan vaiheeseen. Ikääntymisessä on etunsa, tulee itsensä kanssa tutummaksi - oppii ymmärtämään tunteitaan. Enää ei ahdistu kuten nuorempana omasta levottomuudestaan ja luuserituntemuksistaan. Eilen tuli ulkoiltua parisen tuntia, nauttittua lumisesta talvimaisemasta ja kevätauringosta. Koin jo kutkuttavaa tunnetta, etenemistä luovaan tekemisen vaiheeseen.



maanantai 22. tammikuuta 2018

KAAMOS SELÄTETTY



 
                                                Joululahjan saaja, konserttiliput Musiikkitaloon.


Kaamos selätetty! Nuorempana en oikein ymmärtänyt puhetta kaamosmasennuksesta, pitkäkestoisen pimeän passivoivasta vaikutuksesta ihmismieleen. Myöhemmin tiedostin poteneeni itsekin tuonkaltaista pimeänpiinaa ja olevani herkkä sen vaikutukselle edelleen. Onneksi tässä iässä, oman itsetuntemuksen myötä olen oppinut löytämään sopivia selviytymiskeinoja ja energiaa antavia tapoja vahvistaa vastustuskykyäni tuollaisen pimeän aikajakson varalle.

 
Eräänä mukavana keinona toimivat parin päivän pääkaupunkimatkat. Joskus niihin sisältyy joku kulttuuritapahtuma, joskus pelkkää hengailua kaupungilla. Konseptin erilaisuudesta huolimatta, matkat ovat aina puoltaneet paikkaansa, osoittautuen onnistuneiksi ja virkistäviksi. Tämänkertaiselle matkalle, kaamoksen selättämiseksi, sopi mitä mainioimmin Wienin filharmonikkojen konsertti/Schönbrunnin linnaorkesteri, uudenvuoden konsertista tuttu meistä monelle. Konserttiliput Musiikkitaloon  hankin miehelle joululahjaksi. Laskelmoidusti ja omien mielihalujen mukaisesti, myönnän.



Lippujen hankinta jäi hieman viimetinkaan ja siitä syystä paikkavalinnoissa ei ollut oikein valinnan varaa. Mutta H Parvi osoittautuikin oikein hyväksi paikaksi seurata esiintyjiä kuin itse soiton kuulemisen kannalta. Sieltä avautuivat myös hienot näkymät lähes koko saliin ja yleisöön. Kaikkinensa mahtava kokemus. Itse musiikki, wieniläisvalssit ja polskat vaikuttivat ihanan rentouttavasti ja saivat olon vapautuneeksi ja iloiseksi. Konsertti toimi siis mitä parhaiten juuri kaamoksen selättämisessä; sopivan kevyt ja iloisen innostava, alan huippumuusikoiden taattua soitantaa. Ohjelmaa täydensi myös pari romanttista operettiesitystä. Kiitos osaavan kapellimestarin sekä myös hänen mainiot vuorovaikutustaidot luoda välitöntä tunnelmaa ja höystää sopivasti huumorilla. Konsertti vaikutti uskoakseni samoin myös muuhun kanssayleisöön, kuten konsertin väliajan ja lopun ulosvirtaavien kuulijoiden iloisista ilmeistä oli pääteltävissä.



- Jee, huokailin tyytyväisenä Musiikkitalon pyöräovesta ulos tullessa, ja jatkaen eduskuntatalon ohi astellessamme,  
 - jaa, mitähän me seuraavaksi kerraksi keksittäisiin.
 

tiistai 16. tammikuuta 2018

Pari joulukuvaa

                                       
    Laitanpa nämä pari joulukuvaa tähän, kun edellinen kuva jo niin pitkästyttävän kauan ollut.
    Jospa sitten keväisempään malliin...



tiistai 20. kesäkuuta 2017

JUNAMATKALLA




Junalla matkustelun muutokset; nopeus, hinnat, palvelut ja puitteet, ovat vuosikymmenten aikana kehittyneet ilahduttavan parempaan suuntaan. Enää junassa ei myöskään tarvitse kärsiä huonosti käyttäytyvistä humalaisista saatikka penkin alle nuukahtaneista päihtyneistä. Muutenkin tämän ajan matkaa tekevät tuntuvat entistä paremmin huomioivat muut kanssamatkustajansa. Aikaisemmin tehtiin pääkaupunkireissut  isännän kanssa autolla, yli seitsemän tuntia, nykyään mieluummin junalla, jolla se kestää vain alle neljä tuntia.

Hieman varauksella on aina suhtauduttu junassa matkustaviin lapsiperheisiin, myönnän. Joitain hermoja raastavia kokemuksia kun on ollut vallattomien kersojen ja lepsujen vanhempien suhteen. Siispä sillä kokemuspohjalla mulauttelin isännälle merkitsevästi silmiäni, kun Kokkolasta pääkaupunkiin lähtiessämme junaan asettautui myös äiti kahden pienen tyttärensä kanssa. Nyrpeät ennakkoasenteeni saivat matkan edetessä mukavasti huutia. Äiti vaikutti topakalta, mutta levolliselta sekä läsnä olevalta ja lapset hyväkäytöksisiltä ja fiksuilta. Heidän matkantekoaan, jutteluaan, äidin vastauksia tyttärien kysymyksiin oli kiva seurata. Kuinka ollakaan iPadia ja facebookia selaillessa osui juuri tämä kolumni kohdalle. Ja pitihän näin hyvästä kokemuksesta päästä siihen tuoreeltaan  kommentoimaan.

Eikä tässä vielä kaikki. Paluumatkalla tapahtui vähän samanlainen toisinto, äiti kahden lapsen kanssa. Lapset nyt vanhempia, tyttö ja poika, matkalla Ouluun saakka. Matkanteko sujui heiltäkin mukavasti, väliin eväitä nauttien, laiva on lastattu leikillä ja muilla peleillä. Alkumatkasta saimme vielä viereemme kaksi pikkutyttöä äitinsä kanssa. Sofia ja Viola, aivan ihastuttavia pikkuneitejä, joiden kanssa oli tosi hauskaa ja luontevaa jutella. Jäivät sitten meitä aikaisemmin junasta. Kiitimme heitä lämpimästi tosi kivasta seurasta ja toivotimme oikein hyvää kesää. Herttaisista hymyistään ja kiitoksistaan päätellen uskon vilpittömyytemme välittyneen.